maanantai, 4. huhtikuu 2016

Suklaataivas

Nyt kaikki suklaanhimoiset, korvat hörölle! Hiihtolomaviikolla Steissi järjesti makean reissun varsin historialliseen Porvooseen ja Brunbergin suklaatehtaaseen. Matkaan mahtui niin shoppailua, historian havinaa, jänskiä faktoja sekä tietty, suklaata, suklaata ja lisää suklaata, :D jota allekirjoittanut ainakin söi seuraavan vuoden edestä...

Paljaan alastomina ne katoavat pimeyteen pian taas näyttäytyen kuohkeasti kuorrutettuina ruskeaan huntuunsa, suklaasuukkoarmeija lyllertää siisteissä riveissä pitkin Brunbergin tehdashallia. Harmi vain että makeiden palleroiden ja minun välissä on lasiseinä, pahus.

Etappi 1. Brunbergin tehtaanmyynälä. Karkkia myydään kirjaimellisesti kilokaupalla makeaan hintaan. Laatuja saa maistella ja niin myös teimme. Valikoimassa on vanhoja tuttuja sekä harvinaisempia kausiherkkuja kuten suklaasuukkojen kevätsesonkimaku. Myös sokerittomia ja laktoosittomia tuotteita on saatavana, iso plussa Brunbergille btw.

Hylly.jpgRiisimurut%20%5B68054%5D.jpg

Leipomona Brunbergin (silloin Lindfors) juuret ulottuvat vuoteen 1871 ja se on pysynyt pien- ja perheyrityksenä näihin päiviin asti. Perinteisempiä tuotteita lienee alku-karamellit, sinivalkokääreiset tryffelit sekä kaikkien tuntemat suukot.

Suklaata%20%5B68055%5D.jpg

Etappi 2. Ruokaa :D En syönyt mahaani täyteen suklaata ennen ruokaa, en tietenkään..

Etappi 3. Kiertoajelu vanhassa Porvoossa. Mitä Porvoosta löytyy?

1.Porvoon ikivanha kirkko; joka on perinteisesti peräisin jostain kivikaudelta ja palanut useaan otteeseen. Jänskä fakta: nykyään kirkon piha on pihakiveä ja asfalttia, mutta ennen siinä on sijainnut hautausmaa. Seisoskelimme siis tyytyväisinä jonkun haudan päällä, heh heh. Jo vuonna nakki hautausmaa siirrettiin läheiselle kukkulalle koska tila loppui.

image.jpg

Katto%20%5B68053%5D.jpg

2.Hautakukkula ja kansallisrunoilijamme Runebergin hauta. Sitte siellä oli semmoinen jäätävä järkäle, jonka oli kuulemma jättiläinen sinne viskannu :DD

3.Runebergin koti, joka toimii nykyään hänen kotimuseonaan, nice.

4.Tsaarin biletönö: Kerran semmoinen heppu kun Aleksanteri 1.,  joka silloin vuonna 1809 hallitsi Suomea, tuli neuvottelemaan Porvooseen valtiopäiville Suomen asioista. Hänen kunniakseen, mahtava tsaari kun oli, järjestettiin tietty jäätävät bileet, siis tanssiaiset, ja se samainen tönö elikkä sen aikainen lukio on vieläkin pystyssä Porvoossa.

5.Porvoon museo: Siellä samaisissa tsaarin tanssiaisissa muuan nuori tyttö miellytti kovin tsaaria, ja kuulemma jopa tanssi tämän kanssa useamman tanssin, herranjestas sentään. Huhujen mukaan tämä suomalaistyttö olisi sittemmin päätynyt hovineidoksi ken tietää, mutta varmaa on, että tyttelin viuhka on esillä Porvoon museossa, harmi vaan että se oli kiinni niin en saanut kuvia :/

6.Porvoosta löytyy myös taidemuseo ja kauppakeskuksia pari, niistä voi löytää komeita kröhöm, asiaan.

Etappi 4. Kiertelyä Porvoon vanhassa kaupungissa. Pikku puutaloja vierivieressä, kapeita, epätasaisia ja mutkittelevia kivikujia, yhden huoneen pikkupuoteja, i love it. Eräs pikkupuoti nimeltä Doris&Duke jäi erityisesti mieleen. Jonkin sortin vintagekauppa täynnä kaikkea avain ihanaa!

image%20%281%29.jpgimage%20%282%29.jpg

Etappi 5. Yhden puutalon seinässä lukee suklaanvärisin kirjaimin; Porvoon pieni suklaatehdas. Pieni kuvaa tätä "tehdasta" paremmin kuin hyvin. Sisällä on noin kolmen hengen vetävä aulanurkkaus, jonka seinät ovat täynnä suklaata pursuavia hyllyjä ja edessä on myyntitiski, sekin täynnä suklaata. Yksi seinistä on kokonaan lasia josta näkee pikkuruiseen keittiöön, joka on varusteltu ammattimaisilla vempaimilla. Työntekijöitä tehtaassa on kuulemma vain pari ja kaikki tehdään alusta asti käsityönä.

image%20%283%29.jpg

image%20%284%29.jpg

Ryöstösaalis: Brunbergiltä tarttui mukaan kilon, siis KILON säkki tryffeleitä, suukkoja kevät- ja talvisesongin erikoismauilla, tryffelipaloja, vadelmapatukoita sekä suklaatoffeeneliöitä. Pikku tehtaasta taas eksoottista suklaateetä, suosittelen, sekä erimakuisia käsintehtyjä konvehteja, makuina mm. terva ja suola, jännäksi menee.

Kaiken kaikkiaan mahtava reissu! c:

                                                    Elina, makeanhimoinen mediatiimiläinen

perjantai, 11. maaliskuu 2016

Nyt ollaan niin virallisia että oksat pois!

Vieraat käyskentelevät hiljalleen jutellen nuorisokeskuksessa, jossa on tänään poikkeuksellisen hiljaista, mistään ei kuulu tasaista bassonjytkettä, joka yleensä rytmittää nuorisotilan arkea, pelikoneet ovat hiljaa ja tanssinurkkaus on tasaisesti valaistu. Keskellä salia on siisti pöytä, ei täynnä, vaan siisteissä riveissä erilaisia pikkuherkkuja. Taustalla joku soittaa viulua. Hienon näköisiä herroja pyörii ympäriinsä... Mitä ihmettä Steissi??

Kyse ei kuitenkaan ole sivistyneiden viuliestien kokouksesta, vaan Steissin kutsuvierastilaisuudesta, johon on saapunut mm. Steissin yhteistyökumppaneita, kaupungin päättäjiä ja monia muita, käyskenteleeköhän itse kaupungin johtajakin täällä, who knows? O.o Kutsuvierastilaisuudessa on esiintymässä mm. nuoria viulisteja, sellon soittajia (sellistejä..?), ihanaääninen Selja sekä Jere, joka soittaa muuten ihan pirun hyvin :D

Varsinaiset synttärijärjestelyt ovat jo täydessä käynnissä, ja tilaisuuden taustalla Metkan kahvilapajalaiset vääntävät voileipiä  minkä ehtivät illan esiintyjiä ja kahvilan myyntiä varten. Metkan tiskille on jo levitetty vuori makeaa pikkunaposteltavaa, (kirjoittajan suupielestä valuu kuolaa). Kattoon on ripustetu ilmapallo jos toinenkin ja pisteistä näkyvissä on jo ainakin kasvomaalaus, askartelupiste, taiteellinen vieraslista sekä TANTANTAN TAA! punainen matto, jossa saa ottaa kuvia oscar-gaalan tyyliin, tätä on pakko kokeilla!

Mukavaa iltaa ja pistetään bileet pystyyn! HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ STEISSI 3-WEE!                                                                    

                                                                                                         Elina Steissin mediatiimi

maanantai, 22. helmikuu 2016

Steissin tapahtumakalenteri

           

Jos jossain, niin Steissillä tapahtuu jos jonkin moista kaiken aikaa. Yleisesti tapahtumat voi bongata Salon Nuorisopalveluiden sivuilta, julisteista, lehdistä ja tietty Steissin seiniltä. Mutta jääkö jotain joskus huomaamatta? Mitä kaikkea Steissillä onkaan suunnitteilla? Tästä postauksesta löydät kaikenmoiset tapahtumat lähiviikkoina/kuukausina ja pst! Mukana myös ennenjulkaisematonta tietoa. ;D Mopokortti 200 euroa halvemmalla? Tuleeko Roope Salminen Steissille? :o

 

HIITOLOMAVIIKKO 24.2. eteenpäin

KESKIVIIKKO Steissi auki 14-20.30

Ohjelmassa elokuvailta. Minkän leffan haluaisit katsottavan? Vaikuttaa voit laittamalla facessa viestiä, ilmoittaa Steissin sivuilla tai paikan päällä ennen leffan alkua.

 

TO TO TORSTAI XP  Steissi auki 14-20.30

Älä jäädy, sillä torstaina ulkoillaan! :D Ainaski makkaraa ja mehua tarjolla. Valokuvauskilpailuun haluavat voivat tulostaa kuvansa Steissillä klo 10-14. Kuvista tehdään näyttely Steissille.

Torstaina myös tutustutaan Porvoon suklaatehtaaseen. Nami! Älä masennu, josset mahtunut mukaan, tehtailen tänne jutun makeasta matkasta ;D

 

FRIDAY eli bile-perjantai  Steissi auki 14-21

Valokuvausnäyttelyn avajaiset päivällä ja illalla klo 18 alkaen Megadisco, ei tarvita ilmoittautumista, maksuton.

dj-akatemia-megadisco-juliste-A2Kuvakisa

 

 

MAALISKUU:

2.3. Kokkikerho

4.3. NHL – turnaus

8.3. Naistenpäivä ja Mopott Show alkaa!

Mopot Show: Suunniteletko mopo- tai mopoautokortin suorittamista? The Mopot Show kiertää kouluilla yms. ja järjestää teoriaopetusta, jolloin ei tarvitse käydä autokoululla. Nyt Mopot Show rantautuu myös Steissille! Show on oppilaalle täysin ilmainen. Sen tarkoituksena on tarjota laadukasta liikennekasvatusta sekä opastusta. Tunneista saa todistuksen, jonka voi hyödyntää autokoulussa ja mikäli haluaa suorittaa mopokortin esim. Easy Driverissä saa paikkakunnasta riippuen jopa 200 euron alennuksen. Kaikki ilmoittautuneet osallistuvat myös arvontaan jossa varsin muhkeita palkintoja :D Ilmoittautuminen joko Steissillä tai osoitteessa: www.themopotshow.fi HUOM! Ikäraja 14,5-vuotta!

 

9.3. Leffailta

11.3. STEISSIN 3 V. – SYNTTÄRIT

Synttäreitä vietetään jälleen kovalla ryminällä ;D Lavalla nähdään mm. improvisaatioryhmä Kolina, "Suomen suurimman Impromestari -kilpailun kolmena vuonna peräkkäin voittanut ryhmä takaa, että keikoilla naurattaa. Pus!" kuten ryhmän face -sivulla kuvataan. Kolinan jäseniin kuuluu mm. Roope Salminen :D ja hirviä lista muita, kattokaa wikipediasta XP

kuva.jpg

16.3. Kokkikerho

17.3. Mopot Show

 

RASISMIN VASTAINEN PÄÄSIÄISVIIKKO

22.3. Mopot Show

23.3. Leffailta

24.3. Pääsiäisjuhla

30.4. Kokkikerho

 

HUHTIKUU:

8.4. Leffailta

13.4. Kokkikerho

14.4. Biljardi – turnaus

16.4. Megakirppis

22.4. Leffailta

27.4. Kokkikerho

29.4. Vappukarnevaalit!

 

Tämän epävirallisen listauspostauksen takana toimii Elina, Steissin Mediatiimi

 

 

 

 

 

 

tiistai, 24. marraskuu 2015

Takaisin Kesään- Steissillä tapahtui taas!

Perjantaina 6.11 Takaisin Kesään -tapahtuma järjestettiin Steissillä. Tapahtumassa esiintyi lukuisia uusia tulevia suuria artisteja! Saimme haastatella joitakin heistä, mutta ensin vähän tietoa esiintyjistä.

Tapahtuman avasi paikallinen räppäri Skidi. Hän on esiintynyt lukuisia kertoja Steissillä ja aina mennyt esitykset nappiin! Räppärit MC Pyhä Lehmä ja Rauhatätikin olivat menossa mukana. Saimme tietää hyvin myöhään että heidän seuraansa liittyi myös räppäri Heidi. Mimmit vetivät mahtavan esityksen ja meihin Mediatiimiin huomio kohdistui naisten hyvin energiseen esitykseen. Heidän jälkeensä esiintyi yksi illan varmaankin odotetuin hiphop/pop -artisti Evelina. Valitettavasti Mediatiimi ehti vain näkemään Evelinan yhden biisin verran, mutta sen perusteella nähtiin että tästä artistista tulee jotain suurta! Lupasimme Evelinalle että menemme katsomaan häntä livenä jokin toinen kerta. Evelinan jälkeen esiintyi myöskin yksi illan odotetuimmista artisteista nimittäin Eevil Stöö ja hänen esiintyjäkumppaninsa Aztra! 

Pääsimme tapahtuman aikana haastattelemaan Evelinaa ja MC Pyhä Lehmää sekä Rauhatätiä. Juttelimme myös vähän Heidin kanssa. 

Pääsimme haastattelemaan ensimmäisenä lupaavaa artistia Evelinaa. 

Mistä urasi lähti liikkeelle?

-Ura lähti liikkeelle vuoristorataa biisistä.

Mikä tai kuka sai sinut kiinnostumaan hiphopin tekemisestä tai kokonaan musiikin tekemisestä? 

-Musiikki on aina ollut läsnä lapsesta asti ja perheessä. Aloitin tekemään musiikkia 8-9 vuotiaana ja siitä se varmaan alkoi. Olin vähän emo silloin ja kuuntelin paljon emo musiikkia. Eikä ollu sellast et eräänä aamuna heräsin ja päätin alkaa tekee tän tyylist musiikkia.

Ketä tiimiisi kuuluu?

- Aleksanteri, promoottori, keikkamyyjä ja öö... tuottaja. 

Mitä mieltä läheisesi ovat urastasi?

-He ovat kannustavia ja aina messissä kaikissa asioissa. Kaverit käy joskus keikoilla myös.

Mitä fanit merkitsevät sinulle?

-Fanit merkitsee mulle ihan järkyttävän paljon. Keskustelen heidän kanssaan mm. instagramissa ja laitoin kerran yhdelle tytölle videoviestin, missä lauloin paljon onnea -laulun hänelle. Merkitsevät paljon.

Mistä nimitys "yliylijumalatar" Snapchatissa tulee?

-No se oli sellane vitsi. Mietittii kaverinkaa et mitä laitettais ku Evelina tai Evelinavirallinen oli käytössä jo ja sit kaveri vaa tekaisi et "yliylijumalar" ja sit laitettii se.

Miten some vaikuttaa elämääsi?

-Vaikuttaa paljon. Pystyn juttelemaan fanien kanssa siellä ja laittaa keikkojen aikatauluja sinne. Käytän somea aktiivisesti.

Miten päädyit JVG:n Takajeejee biisiin?

-JVG:n pojat ja heidän tuottaja etsivät sopivan laulajan biisiin ja valitsivat sitten mut!  Oli huikeeta.

Haluatko kertoa tulevasta levystäsi jotakin?

-Ollaan työstetty sitä jo kauan ja... ensi vuonna loppukesästä ollaa julkaisemassa se. Suunnitteil olis kans viel sinkku ulos tänä vuonna. Levyllä on tavallaa tiivistelmä kahden viime vuosien kokemuksista ja siin on laaja tunneskaala.

Millaisia odotuksia sinulla on keikasta?

-Toivotaan et siel on paljon jengii ja hyvä fiilis.

Sitten lähdimme ja jätimme Evelinan valmistautumaan keikkaa varten. 

Kun lähdimme, niin Pyhälehmä, Heidi ja Rauhatäti esiintyivät. Heti heidän lopetettuuan saimme kuulla, että pääsemme haastattelemaan heitäkin. Annoimme heidän ensin syödä rauhassa. Kun palasimme takaisin, niin Rauhatäti makasi lepotyynyillä maassa. 

Miten urasi lähti liikkeelle?

-Rupesin tekemään vain räppiä ja musiikkia ja sitten tänne vain jäätiin ja tykkään tästä.

Mikä/kuka sai sinut kiinnostumaan musiikin tekemisestä?

-2007 aikana nouseva Suomiräppi sai minut innostumaan musiikista. Minua innoitti myös räppärit Kenguru ja Tulenkantajat ryhtymään tähän mitä teen nyt. 

Ketä tiimiisi kuuluu?

-No tähän kuuluu Heidi Kiviharju, Pyhälehmä ja tuottaja Tes La Rok

Mitä mieltä läheisesi ovat urastasi?

- He kannustavat minua. Mun kaverit käy muun muassa keikoillani. 

No me tiedämme että sinulla on lapsia. Kuinka vanhoja he ovat?

-7 ja 3. 

Unelmoivatko lapsesi musiikkiurasta?

-Ei.... mutta he osaavat Pyhänlehmän riimejä, kun itse joutuu harjoittelemaan niitä kotona kun vaikka tiskaa tai tekee ruokaa, mutta ei he muuten.

Mistä nimitys Rauhatäti?

-No mulla itsellä on hyvin puhelias minkä nimi on Rauha ja se on mun täti. Rauhatäti on hyvin kova suustaan!

Mitä fanit merkitsevät sinulle? Miten huomioit heitä?

-Merkitsevät paljon. Tunnen tehneeni jotain oikein kun tykätään esimerkiksi mun biiseistä. Tuntuu kanssa mukavalta, että jotkut saavat niistä apua.

-No... Juttelen fanien kanssa yleensä keikkojen jälkeen ja vastailen Instagramissa kommentteihin.

Miten some näkyy elämässäsi?

-Some... Sosiaalinen media? No näkyy paljon kun mainostan keikkoja somessa ja pystyn antaa huomiota faneille.

Miten päädyitte tekemään yhdessä musiikkia?

-Otettiin yhteyttä toisiimme ja juttelimme ja meillä synkkasi hyvin, niin alettiin tekee musiikkia kimpassa. Se on paljon kivempaa tehä kavereiden kanssa ja saa tehä sitä, mitä tykkää!

Sitten Heidi ja Pyhälehmä tulivat samaan huoneeseen. Meille oltiin sanottu, että pitää lähteä, mutta esitimme silti pari kysymystä myös heille. Ensin Pyhälle lehmälle. 

Haluatko kommentoida tulevaa sooloalbumiasi?

-No.. Se on tulossa Huhtikuussa ja se on hyvä levy. Levy on kans tosi tärkee itselleni. 

Miten yhteistyösi veljesi kanssa sujuu?

-Sujuu mutkattomasti. Meil on ollu ihan pienestä lähtien tosi läheinen suhde ja kunnioitetaan toisiamme. Ollaan siis tosi läheisiä!

Mistä nimitys Pyhälehmä?

-Hehe... no... ihan vitsistä.. Tuntui itsestä että "nimi löysi minut ja että tuli luokseni" Oon lehmistä jaloin.

Tässä vaiheessa Evelina saapui huoneeseen myös, eli meidän piti pian lopettaa, että hän saisi levätä keikan jälkeen, mutta kysyimme vielä Heidiltä jotain.

Miten sä päädyit tähän mukaan?

-No.... oikeestaa Rauhatädin kautta, Ilosaarirockissa tulin tähän mukaan ja hyvin on mennyt. 

-Heidi on vähän niiku meijän lauluihminen, et se laulaa kaikki korkeet jutut, Rauhatäti sanoi väliin.

-Joo.. Mä vaa liikutan huuliani ku tulee ne kohat, Pyhälehmä paljasti.

Tämän jälkeen päästimme Evelinan rentoutumaan keikan jälkeen ja päästimme kolmikon lähtemään kotia kohti. 

 

Teksti: Aleksi Santanen

 

 

maanantai, 5. lokakuu 2015

Yön Lapsi (jatkoa)

  Tunnen suunnatonta raivoa sisimmässäni juostessani pitkin metsiä kaksoisveljeni hajua seuraten. Miten hän kehtaa?! Hän on kaksoisveljeni, hän on minun Mironini! Eikö hänellä ole pätkääkään luottamusta minuun tai edes jonkinmoista yksityisyyden kunnioitusta! Onko se liikaa vaadittu? Vaikka hän ei pitäisikään siitä mitä minulla ja Sebastianilla on, ei se oikeuta häntä tulemaan 20 kilometriä kotoa lauantaiyönä pelkästään vakoillakseen treffi-iltaamme. Mitä hän sitten oikein kuvitteli tekevänsä? Hyppäävänsä lasinläpi estääkseen meitä hampain ja kynsin? Jos nyt ylipäätään olisimme menneet loppuun asti. Vai olisiko hän vain katsonut ulkoa? Inhoten? Vihaten Sebastiania?

  En saa häntä kiinni. Tiedän etten saa. Vaikka etumatka onkin pieni, kaksoisveljeni on aina ollut aavistuksen minua nopeampi. ”Nyt riitti! Nyt riitti tää tämmönen ihme sebastianvaino! Saatana mä tapan sen nilkin.” kadun ajatuksiani jo ennen kuin saan ne edes kunnolla sisäistettyä. En voisi vahingoittaa omaa veljeäni. Olemme kasvaneet koko elämämme yhdessä. Olemme kaksosia! Juoksen täyttä vauhtia pimeässä yössä niin ristiriitaisten ajatusten kanssa että lopulta tuntuu että pääni räjähtää. Ainoa asia josta olen varma, on että minun on saatava hänet kiinni. Tämä on pakko selvittää. Joko puhumalla tai kynsin ja hampain. Toivon sydämeni pohjasta että susiminäni suostuu ensimmäiseen. Juoksen ja juoksen kunnes tulemme kotimetsän reunaan. Jalkojani kivistää ja lysähdän maahan läähättäen. Nuuhkin tarkalla kuonollani ilmaa ja jähmetyn. Miron ei ole pysähtynyt. En ole varma mihin hän on mennyt, mutta heikko hajuvana jatkuu yhä yli talomme takana sijaitsevien kukkuloiden taakse. Minun on luovutettava tältä erää ja odotettava että hän palaa kotiin. Hänen on palattava. Tukahdutan pienen epätoivon ja hätäännyksen kipinän sisälläni. Hän tulee, hän tulee kyllä kotiin.

  Köpöttelen sutena pihallemme ja huomatessani pyykkinarun olevan tyhjä hölköttelen tyynenä pikku pellon poikki naapuriin. Asumme syrjäisellä seudulla 17km lähimmästä kaupasta joten se että joku yökyöpeli näkisi minut sutena, on epätodennäköistä. Laahustan jalat särkien takaisin pihallemme naapurintädin kukkahameessa kun säikähdän niin, että olen vähällä muuttua samoin tein uudestaan susihahmooni. Mironin tuoksu leijuu ilmassa niin vahvana että haistan sen ihmisenäkin. Juoksen talon taakse mutten näe ketään, tai mitään. Takapihan vesihanan alla on kuitenkin lammikko ja hanasta valuu vettä. Silmänräpäyksen ajan minun käy veljeäni sääliksi. Hän juoksi koko matkan tänne niin kovaa kuin kintuistaan pääsi. Sääli saa kuitenkin väistyä, kun näen sudenjälkien johtavan kukkuloiden ja metsä sijasta kaupunkiin. Sydämeni jättää lyönnin välistä. Sebastian! Mitä jos Miron tappaa hänet! Ei, Miron ei uskaltaisi vahingoittaa Sebastiania. Vaikka hänellä olisinkin selvä ylivoima sutena, ei hän uskaltaisi rikkoa perinteitämme. Hänhän voisi saman tien kävellä vanhempiemme eteen ja julistaa televisioivansa sukumme salaisuuden koko maailmalle. Hän ei tekisi sitä. Kerrankin Mironin kunnioittavasta suhtautumisesta perinteisiin tuntuu olevan jotain hyötyä. Päätän kumminkin soittaa varmuudeksi Sebastianille, ja täytyyhän minun selittää minne oikein katosin ja miksen tule takaisin, sillä en usko että vanhempani lähtevät heittämään minua yhtään mihinkään kahdelta yöllä. Pahus, minun on keksittävä heillekin joku ovela peitetarina, miksi minä olen yhtäkkiä kotona ja Miron ei olekaan.

  Hiippailen pimeään keittiöön. Onneksi meillä on vielä vanha kunnon lankapuhelin. Soitan ensin Mironin kännykkään, mutta se pirisee kivasti keittiön pöydällä. Seuraavaksi on Sebastianin vuoro. Puhelin hälyttää ikuisuuden, mutta lopulta joku vastaa. Eikä se joku kuulosta kyllä lainkaan Sebastianilta.

  Kysyn hädissäni mikä on ja silloin hän alkaa kuulostaa taas omalta itseltään, ”Ei mikään, ei mikään. Sori toi äskönen.” Selitän hänelle, että oli sattunut väärinkäsitys vanhempieni kanssa ja että he olivat luulleet minun tulevan kotiin yöksi. Nyt etsittyään minua hädissään ympäri kaupunkia he pakottivat rangaistukseksi minut kotiin kanssaan. Pyytelen kovasti anteeksi ja mietin kuumeisesti miten selitän vaateriekaleeni hänen ulko-ovensa edessä ja sen etten muka kuullut kännykkäni soivan vanhempien soittaessa. Outoa kyllä Sebastian ei kysele mitään. ”Ja hei Miron oli kans öö, tosi huolissaan joten se voi tulla pahimmas tapaukses raivoo osun oven taakse. Älä välitä siit, tää hässäkkä on kokonaan mun vika.” valehtelen ja toivon kovasti että Miron on vain mennyt kiukuissaan kaverilleen yöksi eikä ilmesty Sebastianin ovelle puimaan nyrkkiään edes ihmishahmossa. Olen tullut siihen tulokseen että sutena hän ei uskaltaisi. ”Joo ei mitää.” Sebastian lähes kuiskaa puhelimeen ”Mä oon hei tosi väsyny. Jote, öitä” hän sanoo läpikuultavan ja kolkolla äänellä ja sulkee puhelimen. Jään seisomaan pimeään huoneeseen jotenkin tyhjä olo sisälläni.

  Aamulla kun herään, Miron on tullut kotiin ja nukkuu sängyssään tukka sekaisin. Lehdet ovat täynnä otsikoita ja pöydän ääressä on jälleen vakavuuskerho vakiojäseninään isä ja vaari. Viime yönä on tapahtunut kolme uutta murhaa. Vanha nainen ja hänen koiransa on löydetty keskustan lähettyviltä raadeltuina, koirasta oli jäjlellä enää pelkkä pää. Nuori mies on silpottu täysin keskuspuistossa ja naisen pää on katkottu, maha avattu ja loppuosa on yhä kadoksissa. Kaikilla uhreilla oli runsaasti raatelu-ja puremajälkiä raajoissa, jos ne ylipäätään olivat vielä olemassa. Kauhistelemme äidin kanssa kuorossa kun Miron tulee alakertaan aamiaiselle silmät punaisina ja toinen polvi kuivuneen veren peitossa. Äiti kauhistelee ja alkaa hössöttää. Miron kertoo vaisusti kaatuneensa yöllä kun meni vessaan. Selkäpiitäni kylmää.

  On sunnuntai joten ei ole koulua. Koetan useampaan otteeseen puhua Mironille, mutta hän väistää aina puheenaihetta antamalla tyhjän hiljaisuuden puhua puolestaan tai hakeutuu vanhempiemme korvien ulottuville. Sebastian ei vastaa puhelimeen.

  Ilta on jo pitkällä kun vihdoin saan veljeni ajettua nurkkaan ja alan vaatia vastauksia. ”Mitä vittua sä ite kuvittelit tekeväs sen iljetyksen kans!” Miron huutaa lopulta silmät pelottavasti hohtaen, ”Sä oot tässä se joka ei ymmärrä! Mä yritän vaa suojella sua!” ”Suojella?! Keneltäköhän sä kuvittelet mua suojevas kun ite tuut verisenä kotiin ja lehdessä lukee ett kolme ihmistä on kuollu!” huudan päivänvaloon rumimman epäilykseni omasta veljestäni. Häpeän itseäni jo ennen kuin saan lauseen loppuun, mutta nyt kun se on sanottu ääneen, on epäilystä turha yrittää enää lakaista maton alle.  Miron ei kiellä. Hän ei sano mitään vaan juoksee oudon kolkko ilme kasvoillaan ulos. Jään seisomaan yhteisen huoneemme lattialle ja tuijotan tyhjyyteen. Onko Miron aina ollut noin täynnä vihaa? Katseeni kiertää huoneemme läpi. Minun työpöytäni, vanhat barbieni, Mironin sänky jossa on samanlainen päiväpeite kuin omassani, vanha nukkekotimme, jonka isoisä rakensi kun olimme jotain viisi vuotiaita. Sängyn päädyssä on repaleinen tyyny jonka tein hänelle ala-asteella, hän vihasi sitä koska se oli pinkki, muttei koskaan heittänyt sitä pois, minun sänkyni ja minun sängylläni pieni ruskea pehmonalle jolla on punainen rusetti kaulassa, samanlainen kuin Sebastianin sängyllä. Sebastian!

  Juoksen pimeässä metsässä sudenhengitys höyryten kylmässä yöilmassa. Puiden varjot vilistävät ohi kuun valaistessa kolkon kelmeällä valollaan. Juoksen, juoksen, juoksen ja juoksen. Kovempaa kuin koskaan ennen. En tiedä onko veljelläni vesikauhu vain onko hän tullut hulluksi. Hänen katseensa tänä aamuna, raivonsa ihmisiä kohtaan, en ole enää varma mistään. Kaikki ajatukseni ovat yhtä sekavaa pyörrettä seuratessani Mironin hajua kohti kaupunkia. Vain yhdestä asiasta olen varma. Sebastian on vaarassa.

  Lähestyn tyhjää kaupungin keskustaa, ja siellä keskuspuiston reunalla näen hänet. Muutun vaudissa ihmiseksi ja huitaisen pitkän paidan niskaani, jonka sidoin reiteeni. Puiston valot valaisevat kelmeästi yhdessä kuun kanssa. On täysikuu. Hengitys huuruaa ja nousee pieninä pilvinä kohti paljasta tähtitaivasta. Juoksen kivikadulla ja huudan, ”Sebastian!!” ”Ä-ÄLÄ TULE! AAAAARGGGHH” Mironin huuto hukkuu tuskan parkaisuun kun olento upottaa kyntensä hänen kylkensä läpi. Vaalea kivetys peittyy verestä kyyryssä seisovan olennon riipiessä Mironin paljasta ylävartaloa. Miron parahtaa tuskasta huudon hukkuessa veren purskahtaessa hänen suustaan. Huudan, huudan kaiken ilman pihalle keuhkoistani kun olento upottaa kyntensä Mironin läpi ja paiskaa velton ruumiin veren värjäämään kylmään maahan. Rojahdan polvilleni, en voi liikkua. En voi muuta kun huutaa kyynelten virratessa ja sekoittuessa kaksoisveljeni vereen. Veljen joka yritti suojella minua.

  Tunnen sen hengityksen poskeani vasten. Näen hämärästi olion karvaiset sudenjalat joissa on kämmeneni pituiset kynnet. Suden ja ihmisen karvainen sekasotku murisee verisine kynsinee suoraan yläpuolellani. Nostan lasittuneen katseeni ylös ja tuijotan suoraan yön lapsen kasvoihin. Tunnen kyynelten virtaavan uudelleen poskiani pitkin tuijottaessani tuttuihin kirkkaansinisiin silmiin. ”Sebastian” kuiskaan värisevällä äänellä ja koverran käteni hänen poskelleen ennen kuin kaikki pimenee.

Kirjoittanut: Elina